Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan? Siitä lauma lähtee kasvamaan. Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä. Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa, kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa. Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa. Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi? Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi. Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa, ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa. Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa. Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää, lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta? Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei koirien määrälle ole ylärajaa ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa. Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää, paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot on nää. Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, treenit, rokotukset ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset. Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa? Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa. Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa. Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostukseen, yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.
Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää. Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut vaiva sekä huoli, paineita ja maksut. Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi. Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama. -Tuntematon
